21.8.1997

Aviopuolisot A ja B olivat olleet kommandiittiyhtiön vastuunalaisia yhtiömiehiä. Äänettöminä yhtiömiehinä olivat olleet heidän kaksi poikaansa. Kommandiittiyhtiö oli 25.7.1991 päätetty muuttaa osakeyhtiöksi. Muutos oli merkitty kaupparekisteriin 25.9.1991. Osakeyhtiön 30 osakkeesta A oli merkinnyt 20 osaketta ja B 10 osaketta. Osakeyhtiöksi muutetun yhtiön osakekannan A ja B myivät 23.9.1991 yhteensä 3.000.000 markan kauppahinnasta, josta A:n osuus oli 2.000.000 markkaa, yhdessä poikiensa kanssa 27.12.1990 perustamalleen osakeyhtiölle, jonka 100 osakkeesta A omisti 35, B 17 ja kumpikin pojista 24 osaketta. Osakeyhtiöksi muutettu kommandiittiyhtiö päätettiin 20.12.1991 fuusioida perustettuun uuteen osakeyhtiöön, minkä jälkeen yhtiön nimeksi muutettiin entisen kommandiittiyhtiön nimi. A ja B olivat hankkineet kommandiittiyhtiöstä lainaamillaan varoilla omiin nimiinsä kommandiittiyhtiön käytössä olleet kaksi liikehuoneistoa. Osakekannan kauppahinta, joka oli samansuuruinen kuin A:n ja B:n velka kommandiittiyhtiölle, oli maksettu siten, että sanottu velka oli siirretty ostajayhtiön vastattavaksi.

Korkein hallinto-oikeus katsoi, että poikien omistusosuutta uudessa osakeyhtiössä vastaavalta osalta osakekannan luovutuksen tarkoituksena oli sukupolvenvaihdoksen toteuttaminen ja luovutuksen voitiin niin ollen katsoa tuolta osin vastaneen asian varsinaista luonnetta ja tarkoitusta. Muulta osin korkein hallinto-oikeus katsoi huomioon ottaen oikeustoimien samanaikaisuuden ja sen, ettei luovutukselle muutoin ollut liiketaloudellisia perusteita, että A oli saanut yhtiöstään sellaisen edun, jonka perusteella häntä voitiin verotuslain 56 ja 57 §:n nojalla verottaa peitellystä osingosta. Verovuosi_1991.

Äänestys 4-1.

VerotusL 56 §VerotusL 57 §